sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Taivas on täynnä hopeisia reikiä

Kaukana merellä, lähimpänä merta, joka kohisee kaikkialla ympärillä. Laitetaan tulet pesään, juodaan teetä ja syödään linssikeittoa. 
Tämä uskomaton maisema, ehkä kuin jostain Cornwallin nummilta, ruosteenpunaista, viininpunaista, terrakottaa, ruskeaa, voimakasta vihreää, ihmeellisiä pieniä sammalmättäitä, jotka ovat pehmeitä ja syvän vihreitä. Varvikkoa, pieniä katajia ja siellä täällä yksinäisiä puita, jotka ovat nyt alastomia.
Rakastan elämän yksinkertaisi iloja: haen kaivolta vettä, kannan liiteristä puita, istun huussissa ja kukko kiekuu. Pimeässä kohtaan alpakan, joka nousee takajaloilleen minua vasten.
Kävelemme saaren päästä päähän, kilometritolkulla ja illalla istumme pikkuruisessa saunassa, jonka vierellä meri kohisee.
Öisin on pilkkopimeää, eikä sittenkään, taivas on täynnä hopeisia reikiä.