maanantai 28. maaliskuuta 2016

Väittävät, ettei aikakoneita ole olemassa

Ja vielä väittävät, ettei aikakoneita ole olemassa!
Joka kerta, kun astun käsityöläismuseon portista sisään, solahdan menneisyyteen. En ole enää minä, vaan joku muu joskus muinoin. Vaikkapa se merimiehen vaimo, joka haki kyläkaupasta kahvinpapuja ja prännäsi ne. Ehkä hän kehräsi lankaa, maalasi pääsiäismunia, leipoi leivän ja kattoi hyvin.

Oli sijansa kaikella, työllä ja levolla.
Millaisia ääniä kuului, ehkä lampaat määkivät, hevoset hirnuivat, kärryjen renkaat kolisivat ja jossain soitti mies viulua. Hartaat sävelet pujahtivat sisään ikkunasta ja saattoi istahtaa keinutuoliin ja levätä. Oli pyhä.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Sinne missä keitetään sitruunan kuoria

Kun unohtaa istuttaa rairuohon, koristella virpomisoksat ja ostaa pääsiäismunat, on ihanaa, että voi mennä tankkamaan pääsiäistä toisaalle.
Sinne missä tehdään mämmi itse, annetaan sen hautua uunissa monta tuntia ja kylmässä monta päivää.

Sinne missä keitetään appelsiinin ja sitruunan kuoria ja kieritellään ne sokerissa.
Sinne missä tuli räiskyy kaakeliuuneissa.
Sinne missä koristeet ovat itse tehtyjä ja kananmunat värjätään sipulinkuorilla.
Hiphei, pääsiäinen saa tulla!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kuin nukkuisin puutarhassa

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Koti on täynnä tuoksuvia kukkia. En muista, koska olisin saanut niin paljon kukkia kuin eilen kirjan julkkareissa. Kuin nukkuisin puutarhassa.
Tänään tein pitkän kävelylenkin, katselin kevättä, joka ryömii esiin ojan pohjilta, katukivien välistä, asfaltin raoista. Lehtikirvan väriset pensaat ovat räjähtämäisillään. 
Luen kortteja, kauniita viestejä, tervehdyksiä, suloisia sanoja ja olen ymmyrkäisenä ilosta.
Ja jos jotakuta kiinnostaa, Kirjailijatar on tätä nykyä myös Facebookissa. Päivittelen sinne kirjoittamiseen liittyviä juttuja. Tästä pääsette tykkäämään.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Tadaa ja huraa - kirja on täällä!

Osa kuvista mieheltä, kiitos.

Tadaa ja huraa ja mitä näitä nyt on ilohuutoja! Eppu Nuotion ja minun yhdessä kirjoittama taidemysteeri Nainen parvekkeella on tullut painokoneesta. Ja minun tekisi mieli hyppiä, kiljua, tanssia sateessa, juoda kuoharia, sukeltaa mereen ja ihan vaan tiedättekös.

Se alkoi vienosta kysymyksestä, kutkuttavasta leikistä, viesteistä, jotka suhahtelivat Turusta Berliiniin ja Berliinistä Turkuun. Sitten siitä tuli totista totta, mutta siltikin kutkuttavaa ja hauskaa.
Kirja ilmestyy kauppoihin ensi viikon tiistaina. Tästä linkistä voitte käydä katsomassa trailerin ja täältä löytyy lisätietoa.

Se on kuulkaa nyt kippis!