sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Missä mun jalat on

Missä mun jalat on, laulaa tyttö kovaan ääneen bussissa takanani.
Metsissä puut katsovat puita. Pohjoisessa on enemmän lunta.
Ystävän kirjajulkkarit, pieni kirjakauppa täynnä ihmisiä. Puhutaan teosofiasta, Yeatsista, surusta, mehiläisistä ja Irlannin pääsiäiskapinasta.
Avokadoa, lohta, munia, leipää, banaanikakkua ja hummusta. Hänen ihana talonsa täynnä puhetta ja naurua.
Aamulla tyhjä viinipullo tuolin jalan vieressä ja ulkona täydellinen talviaamu.
Kun ajan takaisin etelään, on sydän täynnä kiitollisuutta.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Talvipuutarhan ikkunoiden takana

Talvipuutarhan ikkunoiden takana vesisade.
Luen Akvarelleja Engelin kaupungista, kauniita, kuulaita virkkeitä. Miten paljon yksi mies onkaan vaikuttanut suomalaiseen kaupunkikuvaan. Käyn katsomassa yhtä Engelin suunnittelemaa aittaa ulkoapäin, ennen kuin menemme sisälle viereiseen talliin ja luemme runoja. Sen jälkeen, lasi viiniä Alvarissa.
Ja tänään käymme katsomassa Tanskalaisen tytön. Siinä on jotain erityistä, kun teatterisalillinen ihmisiä nyyhkyttää, pyyhkii vaivihkaa kyyneliä. Yhteinen, jaettu kokemus. Hiljaiset kasvot, lattiaan luodut silmät, kun kävelemme ulos sateeseen.