sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Yht´äkkiä paljaat puut

Yht´äkkiä paljaat puut, rungot kuin mustat siveltimen vedot. Ja silti jotkut sinnikkäät vielä lähes vihreinä, kieltäytyvät riisuutumasta.
On ollut niin hyvä viikko: kuohuviiniaamiainen Ekbergillä ystävän kanssa, se pieni ihminen, jolle avasin muovailuvahapurkkeja, aamiaisvieraita, kirpputorilöytöjä, kahvihetki tuntemattomien luona peltojen laidalla, se hetki, kun jutellaan tunnin verran kaikesta, kirjoja, Henning Mankellin Juoksuhiekkaa, ajatuksia jotka virtaavat, odotusta, päiväkahvit Gaggui-kahvilassa, silakkamarkkinat ja ihana ilta kalaherkkujen ja perheen kanssa.
Nyt vain ollaan huolissamme pienen luppakorvan jalasta, huomenna eläinlääkäriin.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Ruskistuneet saniaiset, tikka hakkaa

Kuvat mieheltä, kiitos.
Vieläkin tunnen nenässäni syksyisen metsän kostean tuoksun. Kun suljen silmäni, siirryn sammaleen peittämille kalliolle lepäämään, katselen latvojen yli merelle, kuljen pellon piennarta.
Märkä maa, ruskistuneet saniaiset, tikka hakkaa.
Puu, jonka sisään mahdumme koiran kanssa piiloon maailmalta.
Ja jossain kukko kiekuu.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kongressi kuulemma tanssi, muttei eteenpäin


Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Tyttö lukee Wienin tanssivasta kongressista (se kongressi kuulemma tanssi, muttei eteenpäin), minä naisesta, jolla on umpeenharsittu suu.
Olen kirjamessuilla, julkkareissa, Koulussa ja Apteekissa. Niin paljon hymyileviä kasvoja, kirjoja jotka haluan lukea.
Joka sunnuntai tehdään savinaamiot, odotetaan, kunnes ihoa kihelmöi ja kiristää. 
Iltaisin on jo pimeää.
Tyttö maailman laidalla ompelee sukkahousuista burkhan ja minä päätän tehdä uunipuuroa.
Ai niin, aamulla löysin pensaasta supermiehen kalsarit.