sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kuulkaa miten lehdet kahisevat

Kuulkaa miten lehdet kahisevat jaloissamme, miten aurinko silittää vielä paljaita olkapäitä. Jossain vielä voikukka ja apila, makeita mansikoita ja mustikoita.
Saan suloisia kortteja rakkailta ihmisiltä, mietin miten he ovat istuneet pesulassa, kahvilassa, kirjoittaneet näitä kauniita sanoja. Siitä tulee hyvä mieli.
Hyvä mieli tulee myös uudesta Tofu-kirjasta, jonka löysin eurolla kirpparilta ja kasasta runokirjoja.
Ja illasta erään ihmisen luona, sanoista, joilla kuroimme yhteen väliin jääneitä kuukausia.
Joskus sitä on vaan kultaista viljaa, korkeita taloja, kukkuloita ja tuuli mereltä.

tiistai 25. elokuuta 2015

Ennustavat huomiseksi sadetta

Ennustavat huomiseksi sadetta.
Nämä tässä, muistoja kesästä, joka on kääntämässä meille selkänsä, muttei ihan vielä, ei ihan vielä.
Vielä ehdin istua parvekkeella ja lukea kirjaa.
Olen tarvinnut tämän hengähdystauon, edelleen haluaisin asettua kuin tyhjä vati sateen alle ja täyttyä hissukseen, vedestä, linnuista, vihreästä ja syvästä.
Odottavalla kannalla, se kuvaa tätä olotilaa parhaiten.
Luulen, että ensi viikolla alkaa hulinat.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Useimmiten riittää pelkkä taivas ja kallio



Kökarin kirkon takana. Kuoriudumme villatakeista kuin perhoset kotiloistaan. Kallio on auringon paahtama.
Useimmiten riittää pelkkä taivas ja kallio. Kuolleet lepäävät viileän kirkon lattian alla, urkoparvella Bachin korallit.
Myöhemmin keitämme trangialla hernekeittoa. Meillä on kultainen kissa ja liian vähän aikaa.