sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kuvahaaste - tänne olen jäänyt

Valokuvan takana haastoi joku aika sitten kaikki tekemään sarjan julkaisemattomista maisemakuvista ja kertomaan kuvan taustalta, aiheesta tai aiheen vierestä.
Ihan mahtava haaste. Pengoin vanhoja kansioita ja juuri näitä kuvia ei mielestäni ole bogissa näkynyt. Osa kuvista on miehen ottamia. Kutsun siis teidän kuvamatkalle ja haastan edelleen muitakin jatkamaan kivaa haastetta.
Kenties maailman kaunein kahvila Ruissalossa.
Hetki ennen ravia ja läpättävää sydäntä.
Äiti sanoi Älä istu, isä sanoi Istu vaan.
Aqua altan jälkeen.
Tätä minä rakastan.
Tuonne haluaisin juuri nyt.
Kolme ihmistä kuoli salamaniskuihin. Metrossakin satoi vettä.
Kaikkialla vierailen hautausmailla, kaikkialla luen hautakivien tekstejä, kaikki alla.
Tiesittekin sen jo, rakastan vanhoja lonksuttavia junia. Matkalla jonnekin - välitilassa.
Tänne olen jäänyt.
Täällä on hyvä.
Tätä odotan, olisi kiva luistella töihin.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Sinä inspiroit minua - kiitos!

Kun diaprojektin alle asettaa Väinö Kirstinän kootut runot, kuvat ylettyvät valkoiselle kankaalle. Menneisyys välähtelee kuvina: tyttö lavuaarissa, minä syömässä hernekeittoa Ruotsin lapissa hyttysverkko päässä, mies Kuhmon erämaassa soutuveneessä, yhdessä jossain Joutenveden saaressa keittämässä ruokaa trangialla, mies rakentamassa leikkimökkiä, tyttö kahluualtaassa.

Mietimme lempisanoja: minun voisi olla maatuska. Koska siinä on maa, ja siinä tuska, ja siinä on vieläpä monta toisensa sisään pujahtavaa nukkea, salaisuuksia ja puun tuoksu.
Mikä sinun lempisanasi olisi?

Olen häkeltynyt ja kiitollinen kolmesta Sinä inspiroit -tunnustuksesta, jotka sain Sannalta Elämän krestomania -blogista, Katjalta Lumiomesta ja Saralta P.S.Rakastan kirjoja -blogista. Lämmin kiitos teille kaikille kauniista sanoista.

On kovin vaikea valita vain kolme blogia, jotka minua inspiroivat, koska niitä on paljon enemmän. Mutta tänään haluan antaa tunnustuksen seuraaville blogeille, joita olen seurannut jo pitkään:

ViaLiivian ansiosta minä viisi vuotta sitten perustin oman blogini. Liivian blogi on minun pakopaikkani, taidenäyttelyni ja runokirjani. Liivian blogi on hyvin kaunis, herkkä, aistivoimainen, oivaltav ja viisas.

Taivaatarkkailija todellakin tarkkailee lumoavasti maailmaa. Ilonalla on ihan oma äänensä, tapansa olla olemassa ja koskettaa blogin lukijoita. Taivaankorjaaja on rehellinen, erilainen ja rohkea blogi.

Valokuvan TAKANA on persoonallinen ja omaleimainen. Eeva kirjoittaa kiteytettyjä ajatuksia. Hänen tekstinsä ja kuvansa hengittävät ja antavat blogin lukijalle mahdollisuuden omiin tulkintoihin. Valokuvan taaa löydän viisautta, tilaa ja avaruutta.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Mandariiniaika, keittoaika ja ensilumen aika

Juuri nyt pilvillä kultareunat.
Haimme älppärit vintistä ja olemme kuunnelleet vanhoja levyjä, se ihana rahina.
Tykkään tästä ryppyisestä pöytäliinasta,
On mandariiniaika, keittoaika ja ensilumen aika.
Kasvitieteellisessä puutarhassa ihmisten tietoisuus siirrettiin kasveihin ja hullut tiedemiehet kahlasivat lummealtaassa.
Kohta tänne saapuu pianisti ja huomiseksi odotan vauvavierasta.
Luen Tuuliatlasta ja Vaaleanpunaista merta.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Peltokävelyjä, pantomiimia ja papusoppaa


Tämä viikonloppu oli
peltokävelyjä, pantomiimia, papusoppaa ja siskonpeti vanhan talon lattialla,
Oli keskusteluja kaskinauriista, häpeästä, Elvi Sinervosta, kirjoittamisesta ja ystävyydestä.
Eikä unohdeta uskomattoman pehmeitä löylyjä, lukuhetkeä kirjaston upottavalla tuolilla ja ääneen luettuja runoja, Tai sitä kiinalaista viinaa ja lonkeromusiikkia.
Oli uusia ihmisiä, riemastuttavia kohtaamisia ja tie, jota lähdin kulkemaan.
Mitä teidän viikonloppuunne on kuulunut?

tiistai 4. marraskuuta 2014

Nämä ihanat naiset kahviloissa

Osa kuvista mieheltä, kiitos.
Niin kiva katsoa junan ikkunasta, miten päivä valkenee, taivas vaalenee ruiskukansinisestä lemmikinsiniseksi ja lopulta kalpeaksi harmaaksi.
Kyllä minä tykkään näistä päivistä, viihdyn harmaissa nurkissa, sateessa, pimeyden sylissä. Ihan sama minkä näköisenä illalla lähtee lenkille, kun on pilkkopimeää. Voi kutsua vieraita ja sytyttää vain kynttilät, kukaan ei näe pölypalloja.
Tykkään melankolisesta maisemasta, se ei vaadi mitään, se on jotenkin yhtä minun kanssani.
On ollut ikäviäkin juttuja, mutta myös uusia töitä, eräs idea, joka viettelee. Tärkeää: lupaus siitä, että minulle järjestyy aikaa. Ja ihanaa kahviseuraa, tänään ja huomenna taas.
Nämä ihanat naiset kahviloissa, puistoissa, pimeillä kaduilla, korkokengissä, huivi kaulassa, vierellä.
Noudatan Eeva Kilven neuvoa: "Pitää loikoa ja antaa ajatusten tulla."