torstai 23. tammikuuta 2014

Buenos Aires III

Recoleta on kissojen ja luurankojen kaupunki.
Kaikki nämä haudat, joista osa on unohdettu jo vuosia sitten.
Kammioissa kynttilänjalkoja, maljakoita, pieniä rasioita. Mitä ne pitävät sisällään?
Kissat ovat luurankomaisia nekin, niillä on ovelat ja vinot silmät, mutta ne rakastavat rapsutuksia, painautuvat jalkaa vasten.

Miten kaupunki on muurien takana, melkein kiinni hautausmaassa. Enkelin siivet kivitaloa vasten. Kissan viikset valoa.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Buenos Aires II

Tyttö soittaa ruohoa.
Istumme Saint Martinin puistossa. Tuossa vieressä kasvaa valtava fiikus, joka on ainakin 20 metriä leveä. Tarvittaisiin kymmenen ihmistä piiriin sen rungon ympärille.
On kosteaa ja kuumaa, +34.
Tässä kaupungissa Antoine de Saint-Exupéry rakastui mielenosoituksessa elsalvadorilaiseen kuvataiteilijaan, josta tuli hänen vaimonsa.

Ihan tässä lähellä asui Jorge Luis Borges, kuvittelen hänet istumaan tähän puistonpenkille, katsomaan samaa fiikusta.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Buenos Aires I

En osaa vielä kirjoittaa Buenos Airesista. Se on kuuma ja kostea.
Avokadot ovat kalliimpia ja naiset laittautuneempia.

Täällä on eurooppalaisempaa, kuin kävelisimme Pariisin kaduilla.
Lasten itkua, lintujen laulua, makeita tuoksuja. Tsiptsip, tsiptsip. Varvastossujen läpsähdys maahan.
Fiikuksen alla iso varjo.
Kultaiset lyhtypylväät, miehen pehmeä laulu, kahvin tuoksu ja tangon sävelet. Viihdyn.


Palasimme maailman toiselta laidalta kotiin, mutta ajatukset ovat edelleen siellä, ja niin tämä blogikin, vielä hetken aikaa.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Chile XII

Se on se päivä, kun syön aamiaista tuon pöydän ääressä.
Kun näen kolibrin ja törmään kaktukseen. Nypin piikkejä kädestä ja kävelen akaasioiden alla.  
Kirkko on tyhjä ja hiljainen, kuten vuoret ympärillä.
Maapallon tähtikirkkaimmat yöt.
Uimme joella ja vesi on suloisen viileää.
Illalla pelaamme Arvaa kuka olet -peliä kahteen asti. Minä olen ainakin Pinochette, Titanicin Rose, Lordi ja Dalai Lama.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Chile XI

Pisco Elqui - Andien sylissä. Kaasupulloja, kanoja, pöllyävää tomua. Gabrielle Mistralin henki kaiken yllä.
Piscon raikas ja vähän makea tuoksu.

Tulimme tänne meren rantaa kulkevaa tietä, toisella puolella Tyynenmeren kimaltelevat aallot, toisella pampan oloinen tasanko, jolla kasvoi miehen mittaisia kaktuksia. Kaktusten seassa laidunsivat vuohet, lehmät ja hevoset.
Vuoria ihan joka puolella. Ja tuolla karuilla vuorenrinteillä ja laaksossa vehreitä viiniviljelyksiä.  
Tuntuu kuin olisimme Meksikossa, talotkin ovat sellaisia, matalia, kirkkailla väreillä rapattuja.
Asumme talossa, jossa on torneja ja erkkereitä. On häkellyttävää herätä, avata silmänsä ja nähdä ensimmäiseksi Andit, heti ikkunan takana.